20.12.2008

Piparintuoksuinen tervehdys kaikille! Jouluun ei ole kuin muutama yö ja meillä sitä odottaa yksi 4 -vuotias suurella jännityksellä, 1 -vuotias on innolla odotuksessa mukana, vaikkei oikein ymmärräkään mitä tässä odotellaan:).
Kaikenlaista on parissa kuukaudessa taas sattunut ja tapahtunut, aloitetaan niistä iloisista uutisista. Perheemme vietti joka syksyistä Espanjan lomaansa lokakuussa ja tällä aurinkoisella matkalla kävimme papin puheilla ja tämän seurauksena koko perheemme sai yhteiseksi sukunimekseen Bergman. Hääpäivämme oli Andalusian myrskyisin 100 -vuoteen ja kirkon edustalla ja hääravintolan ulkopuolella palomiehet tekivät töitä, ettemme saaneet niskaamme kaatuvia palmuja, mutta ei edes hirmumyrsky estänyt onneamme ja saimme näin toisemme ihan virallisestikin. Muuten matka sujuikin sitten auringonpaisteessa ja oli mukava rentoutua kiireisen kesän jälkeen.

Kotiuduttuamme alkoi hallin pystytyksen odottelu, jouduimme turvautumaan kirvesmiesporukkaan, joka tuli aina pohjanmaalta asti, mutta kannatti heidät sieltä asti tuottaa, kun homma hoitui ripeästi ja hyvin. Täkäläisillä kirvesmiehillä ei ainakaan vielä ole lama aiheuttanut työnpuutetta, koska kaikilla oli loppuvuosi jo töitä täynnä. Vihdoin siis on halli pystyssä, ei valmis, mutta pystyssä kuitenkin. Sisäpohjan teko jää kevääseen ja muutenkin vielä työsarkaa riittää, mutta ihan hyvällä mielellä voimme nyt olla. Hallin vieressä oleva kenttä ei sitten ehtinyt valmistua tänä syksynä, mutta jos lunta saamme on se aivan ratsastettavassa kunnossa.

Kaikki kolme tammaa ovat edelleen kantavia, joten jälleen jännitämme keväällä varsojen syntymistä. Se vaan on aina yhtä mielenkiintoista ja jännittävää, vaikka kokemusta alkaakin olla vuosikymmeniltä.

Ikäviäkin on sattunut. Marraskuussa 2 -vuotias Essi loukkasi toisen etujalkansa saaden siihen kaksi suurehkoa haavaa. Ensi säikähdyksestä päästyämme, eivät haavat onneksi olleet sen vakavampia ja tulivat kuntoon levolla ja letkutuksella, sekä parilla tikillä. Essi oli karsina levossa useamman viikon ja kesti sen yllättävän hyvin. Nyt haavat ovat jo kiinni ja Essi päässyt kavereiden kanssa pihattoon.
Mutta kun yksi saatiin kuntoon, sairastui toinen. Liinun Vanilja varsa alkoi ähkyillä ja eläinlääkärihän siihen sitten tarvittiin. Ei vaikuttanut aluksi kovin pahalta ja kotona hoidettiin ja tuntitolkulla kävelytettiin (ja varsan erinomainen luonne taas kerran tuli todettua, käveli yönpimeydessä perässämme ympäri maita ja mantuja, eikä ihmetellyt mitään eikä juuri edes kavereiden perään huudellut). Ähky ei kuitenkaan lauennut eikä varsa alkanut ulostaa, joten aamuyöstä totesin että klinikalle on lähdettävä. Hyvinkäällä ottivat meidän aamuvarhaisesta vastaan ja sillä reissulla varsa oli lähes kaksi viikkoa. Syyksi todettiin aluksi hiekka, mutta sittemmin myös suolitukos, joka ei lähtenyt liikkeelle, joten varsa joutui leikkauspöydälle. Suoli saatiin kuntoon, mutta varsa alkoi kuumeilla. Siihenkin sitten löytyi syy tulehtuneesta kanyylisuonesta ja tilanne alkaa antibiootilla parantua. Saimme varsan tänään kotiin suuren lääkearsenaalin kera ja toivottavasti se siitä kuntoutuu, on meille kovin rakas varsa - niin kuin tietysti nämä kaikki.
Nyt sitten mietimmekin miten ihmeessä pidämme loppuelämänsä sen erossa hiekasta, erilaisia vaihtoehtoja on mietinnässä, kuten haketta tarhaan - katsotaan miten nyt ensin kuntoutuu - ja "pönttö" sille täytyy varmasti ensimmäiseksi ostaa päähän, kuhan tarhaan pääsee.
Muuten hevoset voivat hyvin, Suttua on ratsastettu, mutta liian vähäistähän se vieläkin on. Toivottavasti löytäisin sille vielä jonkun liikuttajan, yksi kaveri sitä ansiokkaasti käykin viikoittain ratsastamassa.

Nyt keskitymme piparien paistoon ja joulun tuloon ja toivomme terveyttä kaikille. Ja olisihan valkea joulu ja rekikelit mukavia, mutta joulumieli tulee vaikkei lunta olisikaan, siitä pitävät lapset huolen.

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta sinulle, joka olet sivuillamme käynyt!

1.10.2008

Lokakuu - aika on taas jossain välissä lentänyt näin pitkälle! Tämä vuosi on ollut maatalouden kannalta enemmän kuin vaikea, alkukesän kuivuus ja kesän märkyys ei viljoja juuri kasvattanut, eivätkä valmistuneet kunnolla koskaan - puinnit saatiin juuri ja juuri syyskuun puolella tehtyä, mutta melko väkisin puintiahan se oli. Välillä on usko tähän työhön koetuksella, mutta elämäntapahan tämä enemmän onkin kuin busines!

Hevosmäärän pitäisi laskea, mutta sehän vain kasvaa. Suttupytty palasi kotiin viikko sitten, mikä on vähän säälikin, koska yhteistyö Aaltosen Martan kanssa sujui niin hyvin. Lukiolaisella ei kuitenkaan aika riitä kaikkeen, joten ymmärrettävästi yhteiselo heillä päättyi. Nyt yritämme kovasti jatkaa siitä mihin Martta on Sutun kanssa hienosti edennyt, omakaan aika ei vaan kaikkeen riitä, joten yritämme löytää Sutulle ratsastajaa tänne kotitallille.
Kaikki kolme tammaa, joita kesän aikana siemennettiin oli ainakin elokuussa kantavia, eli teimme yhdessä Toivosen Merja-Liisan kanssa työvoiton:)! Tämän hetkistä tilannetta ei tiedetä, tammat tutkitaan vielä kuukauden päästä kertaalleen, jotta tiedämme miten niiden kanssa eletään ensi talvi. Hevoset ovat kaikki vielä laitumella, mutta nyt täytyy ainakin tammat varsoineen ottaa öiksi sisään, kun lupaavat sateiden alkua. Tarhoja on kunnostettu talvea varten ja pihattoa aletaan hetimmiten kuivittaa nuorisoa varten kuntoon. Viimeistään viikonloppuna kaikki tulevat laitumilta kotiin.

Hallin pohja on hyvässä mallissa, mutta itse hallintulo jouduttiin siirtämään myöhäisistä puinneista johtuen lokakuun lopulle. Olisipa samanlainen leuto talvi kuin viime talvi, niin rakennustöitä voisi huoletta tehdä vaikka koko talven - ei taida kuitenkaan tämä haave toteutua. Ja kuhan se halli nyt pystyyn saadaan, niin sitten on vihdoin tuon kentän vuoro, saa nähdä saadaanko enää hiekkoja paikalleen vai onko kaikki silloin jo jäässä....Toivottavaa olisi, ettei tarvitse pellolla koko talvea ratsastaa.

Ja vielä uutisia Ruotsin maalta, IST Princess Arwen oli sikäläisessä "laatuarvostelussa" saanut hypyistä 8 - 9 ja omistajansa on siihen edelleen enemmän kuin tyytyväinen, iloitsemme tästä kovasti täällä koti- Suomessa!

Aurinkoista lokakuuta toivoen!

15.8.2008

Sateista elokuuta (kuten myös kesä- ja heinäkuuta...). Tämäkin kesä on ollut varsin mielenkiintoinen ilmojensa suhteen, ensin oli keväällä kuusi viikkoa satamatta milliäkään ja sen jälkeen onkin sitten märkää riittänyt - yli 300 mm on vettä Mallusjoelle annettu kahdessa kuukaudessa.

Ilmeisesti juuri säistä johtuen on tänä vuonna taisteltu tammojen kiimojen kanssa. Ovat olleet todella epäsäännöllisiä. Lorien saatiin juhannusaattona siemennettyä ja se tulikin kerta siemennyksellä kantavaksi Centimorista, kun ensin oltiin kuukauden verran odotettu kiimaan tuloa. Unikko on siemennetty neljään kiimaan Säkkärän Sällillä ja ensi viikolla jännätään tärppäsikö lopultakaan, alkaa kesä loppua ennenkuin kiimakierto normalisoituu. Liinun kiimaan tuloa varsomisen jälkeen odoteltiin myös pitkään ja hartaasti, nyt se kuitenkin on onnellisesti tiine Ahon Odotuksesta. Tahdon kiittää kaikkien orien taustajoukkoja erinomaisesta palvelusta, siementä on saatu aina kun on tarvittu, esimerkiksi tuolloin juhannusaattona siemennettiin sekä Lorien että Unikko. Ja suurin kiitos kuuluu upealle eläinlääkärillemme Toivosen Meikulle (ja koko Metsäpirtin väelle), joka on aina valmiina kun tarvitaan.

Unikon sulho siis muuttui lennossa Sumiaisesta Säkkärän Sälliin. En lopulta uskaltanut arkaa ensikertalaista viedä luonnon keinoin astuvalle Sumiaiselle, joka kuulemma siinä touhussa on varsin karski, vaikka muuten hieno luonteinen onkin. Säkkärän Sälliä olin pohtinut keväällä pitkään ja näin ollen päädyin käyttämään sitä - ja jos vaan varsan saisin, niin varmasti tyytyväinen olisin.

Suttupytty on kilpaillut yhdessä Martta Aaltonen kanssa estekilpailuissa ja ovatpa he depytoineet ensimmäisissä kenttäkisoissaankin Ypäjän kisaviikolla. 90cm:n esteet sujuvat nykyään jo vaivatta, eikä maastoesteilläkään ole ongelmia, ainoastaan kenttäkisan kouluosuus hieman aiheutti jännitystä. Ratsukko ehtii vielä muutamiin kilpailuihin ennen kuin lupaavasti alkanut yhteistyö valitettavasti syyskuun lopulla päättyy ja Suttu palaa kotiin. Martalla alkaa viimeinen lukiovuosi, eikä aika riitä oman ponin ja Sutun liikuttamiseen. Sitten onkin meillä haaste edessä, jotta ehdimme ratsastaa Suttua riittävästi, ettei hyvässä kunnossa oleva kisaratsu pääse metsittymään. Yritys on löytää tänne kotiin joku "vuokraaja" jotta varmistetaan tammalle riittävä liikunta.

Liinun tämän kesäinen varsa on nimeltään Liinun Vanilja, ja se on varmistunut DNA testin perusteella voikoksi. Varsa on kaikella tavalla todella toiveidemme mukainen, ulkonäkönsä lisäksi se on erittäin mukavan luonteinen, perusrauhallinen kaveri, joka on reissannut jo monet matkat oriasemalle ja takaisin ongelmitta.

Shettisvarsa IST Sera-keiju on syötävän suloinen ja myöskin aivan ihanan luonteinen. Jos sille jostain uuden aikuisen omistajan löydämme, jolla olisi aikaa sen kanssa puuhastella, joudumme sen varmaankin myymään kun ei oma aika kaikkeen riitä, vaikka varsinkin miesväki on kovasti tätä vastaan.

Viljojen valmistumista odotellaan, taitaa olla todella myöhäinen syksy eikä pellolle ennen syyskuuta päästä. Halliprojekti etenee pikkuhiljaa ja muuttaa muotoaan viikottain:). Nyt olemme päätyneet säästämään vanhan konehallin ja rakentamaan uuden kokonaan uudelle paikalle. Pohjaa aletaan tehdä ensitilassa ja hallin itsensä pitäisi tulla paikalle syyskuun viimeisellä viikolla. Ratsastuskentän pohja on edelleen tekemättä, juuri tuosta uudesta hallin paikasta kentän laidalla johtuen, toivottavasti tämän syksyn aikana hiekat paikalleen kuitenkin saadaan.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä uutisena kerrottakoon, että olemme ostaneet pitkän etsinnän jälkeen vahvistusta tammakantaamme 1 -vuotiaan pienhevostamman muodossa. Loimihaan Hulda (i. Varjo-luonnos, e. Hilma-Liina ei. Manni) muuttaa meille vielä tämän kuun aikana. Sen täyssisko on Hippu-Liina, jolla vahvat näyttelymeriitit. Lisäksi suvussa miellytti sen vahva suoritushevosominaisuus - koko lähisuku on kilpaillut menestyksellä jossain lajissa. Huldassa siis makaa tulevan pienhevoskasvatuksemme tulevaisuus!

Suttupytty/Martta Aaltonen

26.5.2008

Saatiinpa lopulta molemmat tämän kevään varsat maailmaan. Beatle varsoikin yllättäen kaksi viikkoa etuajassa, äitienpäivänä, suloisen voikonkirjavan tammavarsan Haljalan Herosta. Varsa tarvitsi pari ensimmäistä päiväänsä tehohoitoa EKK:lla, mutta plasman ja nesteen saannin jälkeen tyttö oli oikein reipas elämänalku. Nyt reilun parin viikon iässä varsa kirmailee laitumella pukkilaukkaa, eikä alun vaikeuksista ole jälkeäkään.

Liinu sen sijaan antoi meidän jännittää (ja valvoa..) omaa varsaansa puolitoista viikkoa yli lasketun ajan. Keskiviikkoiltana 21.5. syntyi täydellinen tammavarsa, mitä kannatti odotella! Kookas läsipää sukkajalka on varsin vaalea väriltään, joten toiveissa on, että se olisi voikko. Rauhallisen oloinen varsa, joka myöskin on päässyt jo vihreälle harjoittelemaan spurtteja ja piruetteja.

Unikkoa ja Lorienia odottelemme kiimaan, Unikko lähtee sulhasiin Anjalankoskelle, Sumiaista tapaamaan. Lorienin sulhanen on edelleen hieman auki, luultavasti Sammalistosta löytyy tämänkin kevään sulho, Centimor nimeltään. Liinu siemennetään varsakiiman jälkeiseen kiimaan Ahon Odotuksella. Muita ei tänä keväänä sitten astutetakaan.

Nuoriso, eli 1- ja 2-vuotiaat ovat taas kasvaneet, kevään vihreä ruoho on selvästi tehnyt tehtävänsä. Ovat kaikki kaunistuneet kesäkarvan kiiltäessä. Simo viettää eläkepäiviään laitumella, pappa on hienossa, pyöreässä kunnossa ja onnellinen haaremistaan.

Kylvöt on vajaan hehtaarin nurmen kylvöä lukuun ottamatta saatu tehtyä, nyt vain odottelemme sateita, jotta vilja kasvaisi. Vanhaa konehallia täytyisi alkaa tyhjentää ja purkaa, jotta paikalle saisi alkaa tehdä pohjatöitä syksyllä pystyyn nousevalle uudelle hallille. Oma pihammekin kaipaisi kipeästi uutta nurmea ja tuo ratsastuskenttä pintahiekkoja, joten kesällä ei ehdi ainakaan tulla aika pitkäksi.
 

SH-varsa 2008	Shetlanninponivarsa 2008

5.5.2008

Aurinkoista toukokuuta! Olipa ihanan kesäinen viikonloppu, nyt maanantaina palautettiinkin todellisuuteen hyisen kylmällä tuulella. Siitä huolimatta kevät on jo pitkällä, ja laitumet kasvaneet kovalla vauhdilla. Pihattovarsat pääsevät laitumelle heti, kun saadaan taluttajien aikataulut sopimaan.

Peltotyöt ovat täydessä vauhdissa, tänä keväänä kylvämme ensimmäistä kertaa suorakylvökoneella ja sen kanssa on ollut vähän alkuvaikeuksia, nyt kuitenkin tuntuu jo luistavan. Osa kylvetään kuitenkin vielä perinteisesti ja äkeen kanssakin on pellolle päässyt pyörimään. Mielenkiinnolla odotamme, mitä pelloilta tänä kesänä saadaan, kylvö kun on ollut niin erilaista kuin ennen ja pelloistakin suurin osa ollut viime talven sängellä.

Varsojen kanssa olimme ennen vappua kyvyt esiin tilaisuuksissa Lahdessa, ja molemmat käyttäytyivät ihan hienosti. Ensimmäinen kerta tosin meni toinen toiselle huutaessa, mutta toisella kertaa keskittyivät jo tehtäväänkin. Meidän varsoja haittasi selvästi "väärään" suuntaan ollut hyppysuunta, eli ovelta poispäin, tosin niin näytti vaivaavan montaa muutakin. Lisäksi harjoituksissa varsat ovat voineet laukata vapaasti kujaan, nyt ne täytyi taluttaa varsin lähelle estesuoraa, mikä myöskin häiritsi niitä, mutta oppimassahan tilaisuuksissa oltiinkin. Arvokasta kokemusta tuli molemmille ja arviotkin ihan positiiviset, kapasiteetista ja kyvystä molemmille kasit. Luonteesta saivat vain kuutoset, mikä oli yllätys, tosin tähän taisi vaikuttaa tuo eteenpäinpyrkimättömyys, koska moni muukin vielä hienommin käyttäytynyt sai tuon kuutosen, ja niilläkin meno oli normaalia tahmeampaa. Itse olin "lapsiin" hyvin tyytyväinen, tästä on hyvä taas syksyllä jatkaa, nyt siis pääsevät laitumelle kasvamaan.

Suttupytty on aloittanut nuoren Martta Aaltosen ratsastamana kilpauransa, ja 80 cm:n radat ovat jo sujuneet ongelmitta. Toukokuun aikana on tarkoitus startata myökin koulukilpailuissa. Hienosti on siis yhteistyö lähtenyt käyntiin!

Tyttäremme Pinja täytti vappuaattona vuoden, eli ei enää ole vauva! Ilopillerimme juhli sukulaisten ympäröimänä, eikä kukaan jäänyt osattomaksi hänen neljän hampaan hymystään!

Nyt jäämme odottamaan varsojen syntymistä, jännittävää kuten joka kevät!

Suttupytty ja Martta Aaltonen

2.4.2008

Aurinkoista huhtikuuta! Onpa ihanaa kun aurinko vihdoin paistaa ja on jo kovin keväistä.
Meillä huhtikuu alkoi muutenkin hyvissä merkeissä, IST Princess Arwen eli Armi myytiin uuteen kotiin, missä pääsee kokeilemaan taitojaan kilparadoilla. Armin uusi koti on etelä-Ruotsissa. Armi ehti olla Liukkosen Sadulla reilut kaksi kuukautta, missä ajassa Satu sai koulutettua sitä paljon eteenpäin, ja Armi onkin valmis noviisisarjaan, kuhan uusi ratsastajansa on "sisäänajettu". Suurkiitokset Sadulle ja taustajoukoilleen erittäin hyvästä työstä, kaikki kävi ammattimaisesti ja kuten kaikki Sadun tuntevat tietävät, iloisesti ja positiivisesti. Myyntikin sujui niin sutjakkaasti, etten ollut perässä pysyä:)!

Kotona olevat 2 -vuotiaat varsat ovat käyneet maneesilla harjoittelemassa Kyvyt esiin tilaisuuksia varten. Molempien, sekä Essin että Harden kanssa kaikki on sujunut ongelmitta, ovat erinomaisia matkaajia ja hyppäämisetkin ovat sujuneet hyvin alku jännityksen jälkeen.

Unikon kanssa on ajeltu aina kun on ehditty ja satula on ollut selässä juoksuttaessa, selkään ei kuitenkaan olla vielä menty. Talvi ei ole oikein ollut suosiollinen ja kentälle täytyy saada pintahiekat, ennen kuin selkään voidaan nousta. Unikko on ajossa melko vauhdikas ja reipasta hölkkää ajettaessa menee kauniisti, kävellessä täytyy vähän hyppiä ja esittää varsamaisia temppuja.

Liinun ja Beatlen vatsat kasvavat ja varsoja odotellaan ensi kuussa syntyväksi. Kovasti on oreja katseltu tämän kevään astutuksiin, mutta mitään ei vielä ole päätetty. Orivalinta tuntuu olevan joka kevät yhtä vaikeaa, varsinkin Lorienille, mille täytyisi löytää Suomessa vaikuttava esteori, ja niitähän ei juuri ole. Pohdinta jatkuu.


14.1.2008

Hyvää kuluvaa vuotta kaikille!
Uuden vuoden kunniaksi meilläkin on uusia kuulumisia. Armi lähti Ruotsiin, Satu Liukkosen talliin ratsastettavaksi sekä myyntiin. Tamma matkusti pitkän matkan hienosti, saaden ammattikuljettajalta kehuja erittäin järkevästi käytöksestään. Jännityksellä odotan, mitä Satu tammasta sanoo, kuhan alku totuttelun jälkeen pääsevät tositoimiin. Ratsastihan Satu emäänsä Lorienia seitsemän vuotta menestyksekkäästi, joten mielenkiintoista kuulla, mitä on ensimmäisestä lapsestaan mieltä.
Unikkoa on ajettu nyt kotonakin, se tuli nyt kolme vuotiaaksi ja tarkoitus olisi ratsukoulutuskin alkaa, kuhan talvi vihdoin tulisi lumineen. Ajossa toimii hyvin, kiitos Kalevi Korkiakankaan tekemän hyvän opetuksen. On yllättävänkin reipas menemään, mutta silti erittäin kuuliainen ja ei esimerkiksi kyttäile mitään. Vesilätäköistäkin mennään yli kunnolla porskuttaen, onneksi, niitähän tänä talvena on riittänyt.
Lorien ja Simo tarhailevat ja käyvät satunnaisilla maastolenkeillä. Varsat kasvavat pihatossa ja näyttävät oikein mukaville. Ovat hyvä kolmen kopla, mukavia käsitellä koko sakki. Liinun vatsa on niin suuri, että varsomisen luulisi olevan hyvinkin lähellä, toukokuulle asti nyt kuitenkin yritetään vielä mahaa kasvatella. Beatlellä vatsa ei ole kovasti kasvanut, ja vähän arveluttaakin, noinko siellä sittenkään on mitään. Täytynee se tarkistuttaa, jos ei vatsaa ala näkyä.
Kentän pohjatyöt saatiin tehtyä ja nyt odotellaan kevättä, jotta saadaan pintahiekkakin paikalleen. Kenttä olisi ihan ratsastettavassa kunnossa jos tulisi lunta, vaan kun sitä ei näy eikä kuulu!
Tälläistä täällä sumun, kuran ja pimeyden keskellä, uusia kuvia otetaan ja lisätään heti, kun kuvista näkisikin jotain - eli kun vähän saisimme valoa tänne pimeyteen.